Tuhon alkaessa, Jonathanin oli määrä saattaa siviileitä suojaan ja hillitä syttynyttä paniikkia. Poliisivoimat tajusivat kuitenkin nopeasti, etteivät heidän resurssinsa riittäneet suurkaupungin hallintaan ja nopeasti kaikki oli vain yhtä suurta kaaosta. 

Puhelinlinjojen ollessa tukossa, mies ei saanut yhteyttä ex-vaimoonsa eikä heidän yhteiseen lapseensa. Se söi Jonathania sisältä todella, sillä jos jonkun hän haluaisi ehdottomasti pelastaa, olisi hänen tyttärensä. Ei hän entistä vaimoaankaan niin paljon vihannut, että olisi jättänyt tuon oman onnensa nojaan. Kaiken kuitenkin murtuessa ja ihmiskunnan romahtaessa lopullisesti, Joen oli pakko hankkiutua itse suojaan jotta saattaisi selviytyä. Hän päätti kuitenkin päätti etsiytyä ex-vaimonsa talolle katsomaan, olisivatko he jääneet sinne. Pienen toivonkipinän eläessä miehessä yhä, tuo lymyili ties kuinka monta päivää erään vaatekaupan takahuoneessa.

Meteli oli laskeutunut, katuja ei enää täyttänyt ihmisten kiljunta vaan enemmänkin epämääräiset murahdukset ja korinat. Joelle kävi nopeasti hyvin selväksi, että ennen selvästi ihmisenä eläneet olivat nyt jotakin aivan muuta - ja että niitä kannatti varoa hinnalla millä hyvänsä. Suurkaupungin keskusta oli erityisen vaarallinen paikka, eikä sieltä pakeneminen ollut helppoa, mutta yhdessä hyvin tottelevaisen poliisikoiransa kanssa he selviytyivät.

Näky entisen vaimon kotona sai miehen murtumaan. Vaikka ruumiita ei näkynytkään missään, verta oli niin paljon että ainakin yhden ihmisen oli pitänyt kuolla. Pyörittyään lähimaastossa parin päivän verran, mies joutui toteamaan itselleen ettei luultavasti tulisi näkemään perhettään enää koskaan. Se sattui todella, mutta Jonathan oli silti motivoitunut pysymään elossa - sillä tämä tiesi, että ei varmasti olisi ainut elossa oleva ihminen.

Jonathan on aina ollut hyvin oikeustajuinen ja kiltti ympärillään oleville ihmisille. Maailman nykytilanne on kuitenkin kovettanut, sillä kukapa voisi katsella kuolleita päivästä toiseen ja pysyä täysin omana itsenään. Siltikään Joe ei kulje ympäriinsä ryöstelemässä, tappamassa ja raiskaamassa, vaan auttaa miltei jokaista eteensä sattunutta jos nuo apua tarvitsevat. Motiivit poliisiksi kouluttautumisessa elävät Jonathanissa edelleen vahvasti, mutta positiiviset tunteet ovat haudattuna paljon pintaa syvemmälle.

Miehen ennen niin värikäs huumorintaju on kuihtunut, tehnyt hänestä tylsän tosikon. Joskus hyvään seuraan päätyessään Joesta saattaa näkyä pilkahduksia entisestä itsestään, mutta hyvin nopeasti tosiasiat taas rysähtävät niskaan ja miehen kylmäntotinen selviytymismoodi menee päälle.

Joe järkeilee paljon, ei ota turhia riskejä muuta kuin pakon edessä. Hän miettii monet siirrot etukäteen eikä ryntää suin päin surman suuhun vain tuuriinsa luottaen. Oikeastaan, hän uskoo ettei tuuria ole enää lainkaan jäljellä.

Yleisesti ottaen Jonathan on vallan ihanteellinen ihminen maailmanlopusta selviytymiseen. Tuo myös pitää vahvasti huolta omistaan, vaikka ei ole vielä tavannut ketään jonka seuraan olisi lyöttäytynyt pidemmäksi aikaa. Tajuaa kuitenkin sen tosiasian, että ryhmässä hänen selviytymismahdollisuudet olisivat paljon paremmat. Ehkä jokin päivä hän saa puhuttua itsensä joidenkin ihmisten mukaan, vaikka kovin monella ei enää näinä päivinä ole minkäänlaista luottoa jäljellä tuntemattomia kohtaan.

---

Pituutta reipas 185cm, lihasmassaa ja erinomainen kunto. Joe ei ole päästänyt itseään rapistumaan vanhetessaan, vaan on urheillut aktiivisesti jo ennen maailmanlopun alkua. Jos hän piti kuntoa silloin tärkeänä, nyt se on elinehto. Mies pyrkii pitämään itsensä mahdollisimman hyvässä kunnossa, tämä koettaa syödä ja juoda säännöllisesti pitääkseen itsensä vahvana tulevia koitoksia varten.

Ulkomuoto muuten on hieman renttumainen. Naamakarvoista ei juurikaan jakseta välittää, mies ei kanna mukanaan mitään millä saisi pidettyä itsensä siloposkisena. Tukka kynitään silloin kun jaksetaan, joinakin aikoina se pääsee pidemmäksi minä Jonathan on sen tottunut pitämään mutta mies ei enää jaksa välittää ulkoisesta olemuksestaan. Peseytymiseenkään ei käytetä turhan paljon aikaa, joten on päiviä joina Joe haisee erityisen pahalle. Jokunen tatuointi siellä täällä kehoa, mutta ei mitään merkittävää.

Vaatetus on mitä kiinni saadaan, kuitenkin suosien vaatteita joissa liikkuminen on helppoa. Farkut ovat ehdoton ei, eikä Jonathan kyllä välittänyt niistä entisessä elämässäkään. Mies suosii pitkiä lahkeita ja hihoja, sillä kuvittelee saavansa niistä edes pientä suojaa hampaita vastaan.

Mies kantaa isossa retkeilyrepussaan mukanaan jonkin verran puhdasta vettä ja ruokaa. Yksi kerrasto vaihtovaatteita, sekä ajoittain vaihteleva kirja jolla viihdyttää itseään illan hämärtyessä. Taskulamppu, paristoja, pari metriä köyttä ja särkylääkkeitä. Muovinen koirankuppi, jotta Lukellakin on mahdollisuus juoda. Nämä perusasiat Joe pyrkii pitämään mukanaan, vaikka haalii matkaansa kaikennäköistä mitä nyt retkillään sattuu löytämään. Vyöltä kotelosta löytyy Glock 17 - pistooli, joka on hänen hyvin palvellut virka-aseensa. Lyöntiaseena metsästyspuukko, vaikkakin toivoo törmäävänsä johonkin hieman pidempivartiseen sillä ei tunne oloaan kovin turvalliseksi puukonetäisyydellä lihaa haikailevista ruumiista.